Kaksinkertainen Vuoden Urheilija Heikki Hasu: Hienoa päästä paikan päälle

Kuva: Vesa Moilanen / STT-Lehtikuva

Ajat ovat muuttuneet - myös huippu-urheilussa. Omana aikanani sain lehdistä lukea, että urheilutoimittajat olivat valinneet minut Vuoden Urheilijaksi 1948 ja 1950. Nyt valintahetkeen pääsee urheilijoiden mukana osallistumaan koko kansa television välityksellä.

Huippu-urheilu on muuttunut runsaassa 60 vuodessa palkkatyön ohessa harrastamisesta täysipäiväiseksi ja vähän ylikin. Nykyisin urheilijan pää on kovilla, kun normaalielämä ei enää tahdo mahtua urheilun rinnalle.

Monessa lajissa - omani (yhdistetty) mukaan lukien - arpapeli on myös astunut vahvasti mukaan kuvaan. Olosuhteet ja tekniset ongelmat voivat viedä pohjan menestykseltä.

Ennen vain väsyttiin, mutta nyt kuulee usein sanottavan, että tekniikka petti. Toisaalta on hyvä muistaa, että jos ei väsy, niin tekniikkakin pysyy paremmin kunnossa.

Oma suosikkini Vuoden Urheilijaksi on ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen ja kyllä muodostelmaluistelukin on juhlavaa katseltavaa. Toisille taas jääkiekko on lajina yli muiden. Mielenkiintoista nähdä, miten joukkuelaji menestyy yksilöurheilijoita vastaan äänestyksissä.

Omalta osaltani täytyy sanoa, että gaalailta menee kestävyysurheilun puolelle, kun juhlan kesto on 85-vuotiaalle aika pitkä. Hienoa kuitenkin päästä kokemaan urheilun juhla ensimmäistä kertaa paikan päällä. Aiemmin olen seurannut gaalaa kotikatsomossa television äärellä.

Nähdään gaalassa!

Veteraaniurheilijaterveisin,

Heikki Hasu,
yhdistetyn ja viestihiihdon olympiavoittaja

Takaisin || Arkisto